Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Vuosia jälkeesi


savu nousi keveinä kangastuksina vasten aamua
hän käveli kovempaa kuin muut
läpi toimistotätien ja pankkimiesten merien
satojen unihiekkasilmien ohitse
väistellen nahkasalkkujen kulmia ja tuulipukujen kahisevaa sointia

hän sovitti askeleensa ilmassa hiipivien hengitysten kaikuihin
kaupunki tuntui sulautuvan yhtenäiseksi
sykkiväksi sekuntien sarjaksi kuvaan
jossa mikään muu ei täsmännyt

tämä oli aamu
kuten kaikki muutkin aamut olivat
tätä ennen olleet

kylmä ilma turrutti aisteja
ja ennen pitkää hän ei tuntenut enää
askeleidensa painoa
paleltuneet sormet hehkuivat punaisina
tummaa villaa vasten

savu peitti taivasta ahnaammin
unihiekkaihmiset olivat kaikonneet
nojailivat kyynärpäihinsä toimistoissa
halkeilevien todellisuuksiensa seinämien sisässä

kaikki tuntui käsinkosketeltavan hauraalta

eikä hän tiennyt
oliko olemassa

10 kommenttia:

  1. Tää on ehdottomasti yksi parhaimmista runoista, joita mä olen koskaan lukenut. Ihan mielettömän ihana <3

    VastaaPoista
  2. oot varmaan maailman inspiroivin ihminen. älä ikinä lopeta kirjoittamista. kylmät väreet potenssiin miljoona, kiitos :-)

    VastaaPoista
  3. kehityt joka runolta mussu! toinen toistaan parempia koko ajan, huh<3

    VastaaPoista
  4. Haastoin sut mun blogissa tekeen yhden haasteen, jos vaan on mahdollista ! http://jjennammaria.blogspot.fi/2013/03/videoo.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en oikeestaan tee haasteita enää, ne ei oikein istu tähän blogiin. kiitos silti kun haastoit (-:

      Poista
  5. <3<3<3<3<3<3<3<33<3<3<3<<3<<3

    VastaaPoista