Kuolio

Ja sinä hetkenä hän ymmärsi 

Kaikki niin arvokas ja tärkeä 

Ainutlaatuinen 

Katoaisi pölyksi lipastojen päälle 

Hän maatuisi kuten kaikki muukin

Tulisi aika 

Jossa häntä ei tuntisi kukaan 

Jossa kukaan ei tunnustelisi karhein peukaloin 

Hänen avonaisia huuliaan viileissä huoneissa

Tulisi aika jossa ei olisi tilaa hänen

Kiireettömille aamuilleen 

Muotilehtien horoskoopien ja pehmenneiden avokadojen suomille hymyille 

Tulisi lopullinen loputon 

Ja hän ymmärsi viimein

Loputon 

Loput on 

Lopulta vain 

Loppuja