savu nousi keveinä kangastuksina vasten aamua
hän käveli kovempaa kuin muut
läpi toimistotätien ja pankkimiesten merien
satojen unihiekkasilmien ohitse
väistellen nahkasalkkujen kulmia ja tuulipukujen kahisevaa sointia
hän sovitti askeleensa ilmassa hiipivien hengitysten kaikuihin
kaupunki tuntui sulautuvan yhtenäiseksi
sykkiväksi sekuntien sarjaksi kuvaan
jossa mikään muu ei täsmännyt
tämä oli aamu
kuten kaikki muutkin aamut olivat
tätä ennen olleet
kylmä ilma turrutti aisteja
ja ennen pitkää hän ei tuntenut enää
askeleidensa painoa
paleltuneet sormet hehkuivat punaisina
tummaa villaa vasten
savu peitti taivasta ahnaammin
unihiekkaihmiset olivat kaikonneet
nojailivat kyynärpäihinsä toimistoissa
halkeilevien todellisuuksiensa seinämien sisässä
kaikki tuntui käsinkosketeltavan hauraalta
eikä hän tiennyt
oliko olemassa
Tää on ehdottomasti yksi parhaimmista runoista, joita mä olen koskaan lukenut. Ihan mielettömän ihana <3
VastaaPoistavoi, kiitos paljon!
Poistaoot varmaan maailman inspiroivin ihminen. älä ikinä lopeta kirjoittamista. kylmät väreet potenssiin miljoona, kiitos :-)
VastaaPoistakiitos itsellesi, kauniita sanoja!
Poistakehityt joka runolta mussu! toinen toistaan parempia koko ajan, huh<3
VastaaPoistamerci beaucoup mon amour <3
PoistaHaastoin sut mun blogissa tekeen yhden haasteen, jos vaan on mahdollista ! http://jjennammaria.blogspot.fi/2013/03/videoo.html
VastaaPoistaen oikeestaan tee haasteita enää, ne ei oikein istu tähän blogiin. kiitos silti kun haastoit (-:
Poista<3<3<3<3<3<3<3<33<3<3<3<<3<<3
VastaaPoista(-:
Poista