Mä vien sut täältä pois

olen luullut että jonain päivänä vain tietäisin

että kaikki olisi selkeää

hän painelee käsillään ikkunaa

sormenpäät liukuen

jättää jälkeensä haihtuvia kuvia

pyyhkii ne pois virttyneellä hihansuulla

että jonakin näistä päivistä heräisin

ja sumu olisi hälvennyt

tiedäthän

hän istuu vaiti hiljaisuudessa

ikkunasta tunkeutuva valo paljastaa leijailevan pölyn ilmassa

muuten niin pimeä huone pysähtyy hetkeen

hän tuijottaa ulos ikkunasta

kuiskaa katsomatta minuun

toivotko koskaan että näkisit sen? 

todellisuuden ilman sumua

että sitä vain tietäisi

eikä pelkäisi pimeässä