Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kaunis kyynisyys



sinä olet niitä hiljaisia
ei niinkään sanottavaa mutta 
aamuyöstä kolmen kahvin voimalla 
saatat puhua tunteja yhtä soittoa

sä olet varma ettei ketään kiinnosta
sulla on repaleiset kynnet ja käheä soundi sun puheessa
värität kulmat mustalla ja kävelet takki auki tuulessa
kaunis kyynisyys ja pirstaleiset nuoruudenmuistelmat!

sulla on kamala elämä
       ainakin niin sä kirjoitat

sulla on pahemman sortin tunnevamma
riisut naisia katseella mutta lähdet ennenkuin 
ne alkaa jutella
sä olet yksin ja niin helvetin katkera

etkä sä et poistu iltaisin kotoa
taivuttelet sanoja tyhjissä huoneissa

kun millään ei ole tarkoitusta tai kaikua

sä olet 20 ja niin helvetin katkera




12 kommenttia:

  1. täydellisyyttä, ei sanat riitä ylistämään tätä!

    VastaaPoista
  2. oijoi, ihan mielettömän ihana!

    VastaaPoista
  3. Tee näistä kuvakirja. Oikeesti.


    Ostaisin sen sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vau, mukava kuulla ja tekisinkin sen mieluusti!

      Poista
  4. niin ja sitten näistä sais lauluja kanssa ja voisin tehdä niitäkin sitten.

    t. sama anosetä kuin kuvakirja-anosetä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (-:
      ehkäpä näistä joskus tuleekin lauluja, jonain päivänä

      Poista
  5. Hei. Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa tämän kommentin. Tosin nimettömänä, mutta saan kuitenkin jonkinlaisen rauhan kun tämän saan lähetettyä nimenomaan sulle. Nimittäin olen lukenut tätä sun blogia (uskaltaisinkohan väittää, että) jo parisen vuotta. Eräs kommenttikin taitaa yhä komeilla vanhoissa postauksissa, joissa kehuin silloisessa bannerissa komeilevia silmiäsi, jotka olivat uskomattoman naulitsevat. Joka tapauksessa... Oon monisen kertaa miettinyt miltäköhän mahtaisi tuntua kun näkisin sut livenä. Ihan vaikkapa vain vilaukselta. Viime vuoden Provinssissa sitten fiilistelin Ylen teltassa muistaakseni jotain bändiä, jonka nimeä en muista. Silti muistan juurikin punapäisen tytön, jonka hiukset olivat suloisella sotkuisella nutturalla ja tällä oli maiharit jalassa. Se löi tahtia juuri soivan biisin tahtiin ja seisoi yksin, mutta näytti silti nauttivan musiikista koko sydämestään vaikkei suuria eleitä tehnytkään. Pieni hymynpoikanen taisi jossain vaiheessa käydä kasvoilla. Tunnistin sut heti vaikken ollut tietenkään aikaisemmin koskaan nähnyt. Oli vaikea keskittyä bändin soittamiseen kun seisoit siinä edessä. Musta olit tajuttoman upea.

    Näin. Nyt vihdoin sain tämän sanotuksi. :----) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tää oli kauneimpia kommentteja mitä oon ikinä saanut ja nostit mut mun aamumurhekoomasta jonnekkin iloiseen. kiitos hirveän paljon että luet tätä ja että kommentoit. pelastit mun päivän. :-) olet ihana.

      Poista