Ole jo hiljaa

ihan helvetin monta hetkeä liikaa
sinua kun kello lyö 3 vuotta ja minua
naurattaa ajatus koskaan normaalisti tuntemisesta

tein mauttoman päätöksen
tänä yönä kalistelisin lusikalla kahvikuppini reunaan
nousisin seisomaan repaleisessa hiusväritahruisessa elämänilorätissäni ja
lausuisin puheen
joka olisi pitänyt päästää ilmoille
jo
   kauan
        sitten

muuttolintujen siiveniskujen tahdittamana
kyyneljuovaposkena
minä vajoaisin kohti elämäni syvintä pohjakosketusta
nolaisin itseni kuin en olisi sitä meihin liittyen jo kyllästymiseen asti harrastanut
olisin viimeisen kerran typerä heitukka tarttuja
vihaisin sinua ja meitä ja itseäni
vielä kerran sinua
vielä kerran

pelastaisin itseni tuhoamalla sinun kylkeesi rakennetun minuuteni
niinä mustina tunteina minä syntyisin uudestaan
hakisin takaisin
puhtaat ajatukseni
rikkomattoman sieluni