sä sanoit älä unohda
käveltiin Kalliota alas ja mä kaipasin sua enemmän kuin
koskaan vaikka olit siinä
ja katsoit
tuli pimeä
ja me juostiin Kalliota alas
alas alas alemmas alas
meistä ohi monia
itsensä hukanneita
alkoholisäveliä
kun kerroin että kaikki on sinistä
aina kun mietin sua
ja sä puristit mua
kädestä kovempaa
murtumispiste
hajottiin yhdessä hunnuksi
Helsingin ylle
ja mä näin kaiken
sinisenä
tää on ihan älyttömän kaunis
VastaaPoistakiitos paljon!
PoistaHei! Unohdin hetkeksi sun blogisi nimen, ja nyt se jostaki syystä tuli taas mieleen. Luin taas kaiken ahmien ja täytyy sanoa, että vau!
VastaaPoistaToivottavasti tämä ei oo liian creepyä, mutta mulla on jääkaapin ovessa sinun kirjottama runo. Ollu jo pitkään, rakastuin siihen niin kovasti. Sun nimesi on kyllä siinä, mutta sano jos koet ettet halua kirjotustas jonku tuntemattoman seinälle. Voin kyllä vakuuttaa, että pysähdyn varmaan päivittäin lukemaan sen. <3
Ihanaa syksyä! Suurella sydämellä riiu
Vau, oon todella otettu. Mun näkökulmasta katsoen juuri tälläiset jutut on suurimpia kohteliaisuuksia mitä kirjoittajalle voi antaa. Kiitos paljon kommentistasi, sait mut hurjan iloiseksi. Ja mukavaa että löysit tänne takaisin. :-) Ihanaa syksyä sinnekkin!
Poistaihana!
VastaaPoistaMerci mademoiselle!
Poista