Ennen aamua

hän on aina siellä
katselet pöytien pintoja ihmisiä heidän rohtuneita huuliaan paitoja
suosikkiyhtyeistä elokuvista elämänviisauksista
katselet kuin ohi meneviä liian nopeasti poistuvia
kuin pelaisit aikaa
näkyjä ennen näkyä

hän on aina siellä

aavistat ennen kuin tiedätkään
ajattelet ettet koskaan enää
näkisi ja jollain tapaa surullista helpotusta tuntien
siemaiset viimeiseen pisaraan nostat katseesi ovelle
(mielessä kotia kohti ja tiedottomuudessa huomiseen)

sinä nostat katseesi

ja hän on siellä

tukehdut tunteisiisi ja katseessa sinä tulit odottaen
kättä käteesi ja vihdoinkin kaikki tämä vääryys korjaantuisi

sinä näät hänet ja hän näkee sinut
nyökkää kuin muille
tavallisille niin ikään merkityksettömille
tutuille ehkä joskus tunnetuille

hän nyökkää

ja siirtyy toisten pöytään