katselet pöytien pintoja ihmisiä heidän rohtuneita huuliaan paitoja
suosikkiyhtyeistä elokuvista elämänviisauksista
katselet kuin ohi meneviä liian nopeasti poistuvia
kuin pelaisit aikaa
näkyjä ennen näkyä
hän on aina siellä
aavistat ennen kuin tiedätkään
ajattelet ettet koskaan enää
näkisi ja jollain tapaa surullista helpotusta tuntien
siemaiset viimeiseen pisaraan nostat katseesi ovelle
(mielessä kotia kohti ja tiedottomuudessa huomiseen)
sinä nostat katseesi
ja hän on siellä
tukehdut tunteisiisi ja katseessa sinä tulit odottaen
kättä käteesi ja vihdoinkin kaikki tämä vääryys korjaantuisi
sinä näät hänet ja hän näkee sinut
nyökkää kuin muille
tavallisille niin ikään merkityksettömille
tutuille ehkä joskus tunnetuille
hän nyökkää
ja siirtyy toisten pöytään
Upea!
VastaaPoistaMerci!
PoistaJotain mitä on pakkoa sanoa: taisin rakastua siun blogiin! Jään seuraamaan. :3
VastaaPoistahttp://nainatin.blogspot.fi/
kiitos paljon! tervetuloa :-)
Poistahi ootko instagramissa? :--)
VastaaPoistaoonha mä, tosin en kerro millä nickillä buhahha
Poista