Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 18. kesäkuuta 2012

En kai koskaan lähtenytkään






haluaisin soittaa sinulle mutta koska olen pelkuri
enkä uskalla

tyydyn kirjoittamaan


en mistään suuresta

koska tiedän ettet
pitäisi siitä

tosin et luultavasti pitäisi tästäkään









mutta:

ajattelen sinua kun

ajattelen talojen kattoja ja kukkapenkkejä kesäisin
ajattelen sinua kun astun lätäköihin sateen jälkeen 

ajattelen sinua kun kerron muille kauneudesta
ajattelen silloin kun elämä on kaukana ja kipeä






niin, haluaisin vain kertoa

että jos joskus haluat
tulla takaisin
ehkä kävellä yhdessä sumussa
tai vain kertoa mitä kuuluu


minä olen täällä



3 kommenttia:

  1. hui, ensimmäist kertaa sait mut itkemään, koska toi loppu kuvaa täydellisesti mun tän hetken tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :c, ei kivaa että itkettää mutta kiva jos tää herättää jotain tunteita!

      Poista