Sivun näyttöjä yhteensä
maanantai 18. kesäkuuta 2012
En kai koskaan lähtenytkään
haluaisin soittaa sinulle mutta koska olen pelkuri
enkä uskalla
tyydyn kirjoittamaan
en mistään suuresta
koska tiedän ettet
pitäisi siitä
tosin et luultavasti pitäisi tästäkään
mutta:
ajattelen sinua kun
ajattelen talojen kattoja ja kukkapenkkejä kesäisin
ajattelen sinua kun astun lätäköihin sateen jälkeen
ajattelen sinua kun kerron muille kauneudesta
ajattelen silloin kun elämä on kaukana ja kipeä
niin, haluaisin vain kertoa
että jos joskus haluat
tulla takaisin
ehkä kävellä yhdessä sumussa
tai vain kertoa mitä kuuluu
minä olen täällä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
hui, ensimmäist kertaa sait mut itkemään, koska toi loppu kuvaa täydellisesti mun tän hetken tunteita.
VastaaPoista:c, ei kivaa että itkettää mutta kiva jos tää herättää jotain tunteita!
Poista