Sivun näyttöjä yhteensä
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Vuosia jälkeesi
savu nousi keveinä kangastuksina vasten aamua
hän käveli kovempaa kuin muut
läpi toimistotätien ja pankkimiesten merien
satojen unihiekkasilmien ohitse
väistellen nahkasalkkujen kulmia ja tuulipukujen kahisevaa sointia
hän sovitti askeleensa ilmassa hiipivien hengitysten kaikuihin
kaupunki tuntui sulautuvan yhtenäiseksi
sykkiväksi sekuntien sarjaksi kuvaan
jossa mikään muu ei täsmännyt
tämä oli aamu
kuten kaikki muutkin aamut olivat
tätä ennen olleet
kylmä ilma turrutti aisteja
ja ennen pitkää hän ei tuntenut enää
askeleidensa painoa
paleltuneet sormet hehkuivat punaisina
tummaa villaa vasten
savu peitti taivasta ahnaammin
unihiekkaihmiset olivat kaikonneet
nojailivat kyynärpäihinsä toimistoissa
halkeilevien todellisuuksiensa seinämien sisässä
kaikki tuntui käsinkosketeltavan hauraalta
eikä hän tiennyt
oliko olemassa
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Mä vien sut täältä pois
olen luullut että jonain päivänä vain tietäisin
että kaikki olisi selkeää
hän painelee käsillään ikkunaa
sormenpäät liukuen
jättää jälkeensä haihtuvia kuvia
pyyhkii ne pois virttyneellä hihansuulla
että jonakin näistä päivistä heräisin
ja sumu olisi hälvennyt
tiedäthän
hän istuu vaiti hiljaisuudessa
ikkunasta tunkeutuva valo paljastaa leijailevan pölyn ilmassa
muuten niin pimeä huone pysähtyy hetkeen
hän tuijottaa ulos ikkunasta
kuiskaa katsomatta minuun
toivotko koskaan että näkisit sen?
todellisuuden ilman sumua
että sitä vain tietäisi
eikä pelkäisi pimeässä
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Kaunis kyynisyys
sinä olet niitä hiljaisia
ei niinkään sanottavaa mutta
aamuyöstä kolmen kahvin voimalla
saatat puhua tunteja yhtä soittoa
sä olet varma ettei ketään kiinnosta
sulla on repaleiset kynnet ja käheä soundi sun puheessa
värität kulmat mustalla ja kävelet takki auki tuulessa
kaunis kyynisyys ja pirstaleiset nuoruudenmuistelmat!
sulla on kamala elämä
ainakin niin sä kirjoitat
sulla on pahemman sortin tunnevamma
riisut naisia katseella mutta lähdet ennenkuin
ne alkaa jutella
sä olet yksin ja niin helvetin katkera
etkä sä et poistu iltaisin kotoa
taivuttelet sanoja tyhjissä huoneissa
kun millään ei ole tarkoitusta tai kaikua
sä olet 20 ja niin helvetin katkera
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
Fuusiojazzia
perjantai
tuijotan mun kasvoja auton ikkunassa
mietin että jos sä oisitkin nyt tässä
sulla ois lumihiutaleita ripsissä ja punaiset huulet
liian iso paita
sä kysyisit missä oon ollut ja
vastaisin epämääräisesti jotain etsimisestä
kysyisit että löysitkö
löysin, sanat tulis ulos ilman painoa
sä purisit sun huulta ja ennen niin viettelevällä katseella
riisuisit mut kaikesta
surut maanantaiaamuista ja salaisuudet mustakantisista kirjoista
tuijotan yhä mun kasvoja ikkunassa
lausun äänettömästi että unohdan sut nyt
katson mun avautuvia huulia
unohda
maisemat vaihtuvat mun kasvoilla ja parin minuutin päästä
mä en enää kaipaa sua
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)