Laventeliunia

näihin laventelilakanoihin on kurottu surullinen tarina
pienistä käsistä ja naarmuista polvissa
hän oli aina jossain muualla
tyttö, 7 vuotta ja 5 kuukautta

mietteliäät poimut kulmissaan
hän tutki usein kuolemaa
keräsi maatuvia oravanraatoja ojista
ja katseli niiden silmiä tuntikausia

avaruuden mittaisista haaveista
hän kirjoitti kokonaisia kirjoja
kantoi kaulassaan soittorasiaa
eikä pelännyt mitään, ei laisinkaan

hän oli
melankolian tytär

kauan sitten kadonnut

peilissä silmiini katsonut