Yöperhosia verhoissa

öisin

hän kertoo minulle
tarinoita Afrikasta
siitä miltä näyttää yö
Kauriin kääntöpiirin toisella puolen

usein

kuvittelen hänet
kääriytyneenä ohuimpaan silkkiin
juoksemassa kevyesti pimeään
näistä tähdistä poispäin

myös itseni nään
juoksemaan perässä
mutta jääden jälkeen

minä polvistun kummallisten tuntemusten &
epätoivon lamauttamana

maailma makaa ääneti
jotta kuulisin
loittonevat askeleet

kilometrien päässä

ikuisuuksien mittaisesta
hiljaisuudesta vapautuu huuto
joka kaikuina maalaa maiseman
silmieni sisään

hänen kuvansa