Sivun näyttöjä yhteensä
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Precious
I just simply stopped writing about her
she's not worth my words
and now -
though I have nothing to write about
- it's still better
better to be quiet than to waste such beautiful
precious words
on something so
soulless
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Naamioitu unohdus
istut tyhjänä seinää vasten ja koet sitä kuuluisaa
itsensä ulkoistamista
puhut oloista työstä säästä tunteista
aavistuksen korkeammalla kun tarkoitus on olla
reipas arkipäivien sankarisuorittaja
mainitset parin päivän takaisesta flunssa-aallosta
että kun se iski nyt sinuunkin
(kun ripaus epäonnea on vain uskottavaa)
suopeasti jätät pois kohdat joissa
toivoit syntyväsi uudestaan kädet kasvoja venyttäen
vessan valojen kelmeässä hohteessa
aina kuulee kysyttävän
jossain vaiheessa jo liian pitkälle jatkunutta
että onko sinulla
joku jossain
ja sinä vedät ilmaa keuhkoihin
piirun verran yli normaalin
hetki hiljaista keräilyä ja irvistäen hymyilet
ettei sinulla aikaa sellaiseen
vastauksena usein ymmärtäväistä nyökyttelyä
että ei pidä liian aikaisin antautua
ensimmäistä ja viimeistä kertaa olet täysin samaa mieltä
ajattelet aamuja ja hänen sormiaan kylkiluidesi lomassa ja rohkeita tunnustuksia
kun vielä uskalsi oikeasti olla
ja niitä seuraava tuska päänkiristyksinä kyyneleet
naamioitu unohdus
hapuillen tukea katseilla nurkista
karvas maku pulssi kahdessasadassa
kädet sylissä piilossa pöydän alla
että ei
ei pidä antautua
itsensä ulkoistamista
puhut oloista työstä säästä tunteista
aavistuksen korkeammalla kun tarkoitus on olla
reipas arkipäivien sankarisuorittaja
mainitset parin päivän takaisesta flunssa-aallosta
että kun se iski nyt sinuunkin
(kun ripaus epäonnea on vain uskottavaa)
suopeasti jätät pois kohdat joissa
toivoit syntyväsi uudestaan kädet kasvoja venyttäen
vessan valojen kelmeässä hohteessa
aina kuulee kysyttävän
jossain vaiheessa jo liian pitkälle jatkunutta
että onko sinulla
joku jossain
ja sinä vedät ilmaa keuhkoihin
piirun verran yli normaalin
hetki hiljaista keräilyä ja irvistäen hymyilet
ettei sinulla aikaa sellaiseen
vastauksena usein ymmärtäväistä nyökyttelyä
että ei pidä liian aikaisin antautua
ensimmäistä ja viimeistä kertaa olet täysin samaa mieltä
ajattelet aamuja ja hänen sormiaan kylkiluidesi lomassa ja rohkeita tunnustuksia
kun vielä uskalsi oikeasti olla
ja niitä seuraava tuska päänkiristyksinä kyyneleet
naamioitu unohdus
hapuillen tukea katseilla nurkista
karvas maku pulssi kahdessasadassa
kädet sylissä piilossa pöydän alla
että ei
ei pidä antautua
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)