Aisha

I used to dream
about girls with strange minds
boys who taste like vanilla
morning mist above black ponds
having my own cipher
laughing so hard I'd eventually lose my voice
seeing things no one else does

I used to dream
not about I love you's
but
I named my world after you's

words so easily written
screaming louder than silence ever could
wrinkled fingertips through my hair
countless stars above our beds
playing Forever Young as if
we were forever
and young

I used to dream
of awakening

Ole jo hiljaa

ihan helvetin monta hetkeä liikaa
sinua kun kello lyö 3 vuotta ja minua
naurattaa ajatus koskaan normaalisti tuntemisesta

tein mauttoman päätöksen
tänä yönä kalistelisin lusikalla kahvikuppini reunaan
nousisin seisomaan repaleisessa hiusväritahruisessa elämänilorätissäni ja
lausuisin puheen
joka olisi pitänyt päästää ilmoille
jo
   kauan
        sitten

muuttolintujen siiveniskujen tahdittamana
kyyneljuovaposkena
minä vajoaisin kohti elämäni syvintä pohjakosketusta
nolaisin itseni kuin en olisi sitä meihin liittyen jo kyllästymiseen asti harrastanut
olisin viimeisen kerran typerä heitukka tarttuja
vihaisin sinua ja meitä ja itseäni
vielä kerran sinua
vielä kerran

pelastaisin itseni tuhoamalla sinun kylkeesi rakennetun minuuteni
niinä mustina tunteina minä syntyisin uudestaan
hakisin takaisin
puhtaat ajatukseni
rikkomattoman sieluni

Pieni

sä sanoit älä unohda
käveltiin Kalliota alas ja mä kaipasin sua enemmän kuin
koskaan vaikka olit siinä
ja katsoit
tuli pimeä
ja me juostiin Kalliota alas
alas alas alemmas alas
meistä ohi monia
itsensä hukanneita
alkoholisäveliä
kun kerroin että kaikki on sinistä
aina kun mietin sua
ja sä puristit mua
kädestä kovempaa
murtumispiste
hajottiin yhdessä hunnuksi
Helsingin ylle
ja mä näin kaiken
sinisenä

ожидание

en halua kuulla miksi
hän jäi sisään istui itseään osaksi harmautta
kun samaan aikaan minä heitin kiviä ikkunaan
huusin että saat tästä kaiken jos nyt
avaat lukot

hän oli niin surullinen aina
minäkin kai
surullisia

ehkä hän - toinen
ei olisi surullinen aina
ehkä ei tarvitsisi tällä kertaa pelätä
ettei mitään olisi elossa aamulla
että vielä kerran hukkuisimme

en halua nähdä miten hän
ylittää katua mustissaan
kuulla miten kaikki kadonnut
ei koskaan palaa hänen kasvoissaan
en halua nähdä
ehkä enää koskaan mutta

ole elossa aamulla
myös seuraavana
ole elossa
olethan

Ennen aamua

hän on aina siellä
katselet pöytien pintoja ihmisiä heidän rohtuneita huuliaan paitoja
suosikkiyhtyeistä elokuvista elämänviisauksista
katselet kuin ohi meneviä liian nopeasti poistuvia
kuin pelaisit aikaa
näkyjä ennen näkyä

hän on aina siellä

aavistat ennen kuin tiedätkään
ajattelet ettet koskaan enää
näkisi ja jollain tapaa surullista helpotusta tuntien
siemaiset viimeiseen pisaraan nostat katseesi ovelle
(mielessä kotia kohti ja tiedottomuudessa huomiseen)

sinä nostat katseesi

ja hän on siellä

tukehdut tunteisiisi ja katseessa sinä tulit odottaen
kättä käteesi ja vihdoinkin kaikki tämä vääryys korjaantuisi

sinä näät hänet ja hän näkee sinut
nyökkää kuin muille
tavallisille niin ikään merkityksettömille
tutuille ehkä joskus tunnetuille

hän nyökkää

ja siirtyy toisten pöytään

Precious

I just simply stopped writing about her

she's not worth my words
and now -

though I have nothing to write about

- it's still better
better to be quiet than to waste such beautiful

precious words

on something so

soulless

Naamioitu unohdus

istut tyhjänä seinää vasten ja koet sitä kuuluisaa
itsensä ulkoistamista
puhut oloista työstä säästä tunteista
aavistuksen korkeammalla kun tarkoitus on olla
reipas arkipäivien sankarisuorittaja
mainitset parin päivän takaisesta flunssa-aallosta
että kun se iski nyt sinuunkin
(kun ripaus epäonnea on vain uskottavaa)
suopeasti jätät pois kohdat joissa
toivoit syntyväsi uudestaan kädet kasvoja venyttäen
vessan valojen kelmeässä hohteessa

aina kuulee kysyttävän
jossain vaiheessa jo liian pitkälle jatkunutta
että onko sinulla
joku jossain
ja sinä vedät ilmaa keuhkoihin
piirun verran yli normaalin
hetki hiljaista keräilyä ja irvistäen hymyilet
ettei sinulla aikaa sellaiseen

vastauksena usein ymmärtäväistä nyökyttelyä
että ei pidä liian aikaisin antautua
ensimmäistä ja viimeistä kertaa olet täysin samaa mieltä
ajattelet aamuja ja hänen sormiaan kylkiluidesi lomassa ja rohkeita tunnustuksia
kun vielä uskalsi oikeasti olla
ja niitä seuraava tuska päänkiristyksinä kyyneleet
naamioitu unohdus

hapuillen tukea katseilla nurkista
karvas maku pulssi kahdessasadassa
kädet sylissä piilossa pöydän alla

että ei

ei pidä antautua