Jonkun muun öissä

ehkä sinä olet
kehoa särkevä ikävä
ja varjoeläimiä seinillä

runot muiden naisten käsivarsilla
ja kyyneleet kämmenselkiin pyyhittyinä
viimeisen bussin takapenkeillä

ehkä sinä jäät sanoiksi
hyräilyiksi näihin tyhjyyksiin

sydämenpysähdyksiksi

ehkä sinua ei olekkaan
minua tai meitä tai avaruutta
ehkä

ehkä me olemme vain unia

jonkun muun öissä

To be with her

writers are the saddest of them all

we chose to stay in the past

living through lived lives

living them through over and over again

I chose to stay in the past

it's the only place to be with her

writers are the saddest of them all

Unikkoja hihoissa

kantakahvilassa sulla on keltainen paita
unikkoja hihoissa ja hymy silmissä asti

mulla on likaiset hiukset ja pussit silmien alla ja kitalaessa ryöppy sanoja
ne on kiinni kurkussa kun ei ole uskallusta puhua

kysyt että miten menee
vastaan kaikki hyvin, täysin ok

lopetin röökin ja hänet ja roskaruuan
lopetin tänään ja eilen ja viime viikolla
mä olen nyt elämäni kunnossa
huomaatko

vedät pohjat sun kahvista
ja vastaat että tosi kiva
suit hiukset korvan taakse
ja minä katson sun kenkiä pöydän alla

astutaan yhdessä ulos
ja vaikeroit kun on niin pirun kylmä
vedät kädet taskuun ja ilmaan jää odottava tauko

mä puristan käsiä nyrkissä kovempaa
ja vastaan mun tasaisella empatiaäänellä
että joo ihan hirveän kylmä
joo joo

vaikka rehellisesti sanottuna

mä en tunne yhtään mitään

Sophie

I miss your soul

that's all

Rakkaus muttei rakastaja

välillämme levoton hiljaisuus
hetken aikaa kiusaantunut ikkunatuijottelu
maininta uudesta lähikaupasta katukuvassa
kuin kumpaakaan todella liikuttaisi

selaan ääniaaltoja
(paikallaan pysyminen korostaa hiljaisuutta)
hän laulaa kevyesti mukana
ei osaa sanoja

milloin tämä meni niin
että minun täytyy tietoisesti olla olemassa
kun hän on

ennen riittivät vaivattomat ajatukset
oleminen ilman ryhtymistä
ennen riitti rakkaus

hän myötäilee minua poissaolevin tavuin
niin ja voi
katson meitä peruutuspeilistä

varjoja värien paikalla

minä ja hän

Honey honey

sekoitan hunajaa teehen
honey honey
lupaan olla ihmisiksi
jos lupaat ettet lähde vieraiden naisten mukaan

näin sinusta unta kaksi yötä sitten
minttupastillihiukset sykeröllä
pakkasen rohduttamat huulet aavistuksen avoina
otat kädestä kiinni suojateillä

meistä tulisi kuuluisia
rakkauteen menehtyneet me onnettomat
jokapäiväiset sunnuntait hautasivat alleen
veivät mennessään

(aina kun menet pois
laitan silmät kiinni
ja katson pimeyttä
kunnes tulet takaisin)

Kiara

tulit mua vastaan

sinä ja sun keijunkasvot

tiesin että en olisi enää

koskaan ikinä milloinkaan

                niin kuin olin ennen

katsoit syvälle 

kuulin sydänrytmit kaikuina päässä

satatuhatta tavua sekunnissa