Syöjätär

torvikunta soittaa marssia kuilumme pohjalla
tämä on pimeyden kansa keskellä autuutta
"maanantai kuin hiljainen kuolema", sanot
ja välttelet minun katsetta

tämä on kaamos
tummasilmäinen nainen oveni takana
syöjätär mieleni pimeimmästä huoneesta

päivä päivältä lähempänä hulluutta

minä ja sieluni surmaaja
yhdessä sänkymme pohjalla
teemme rukouksistamme neuloja

on pakko pysyä valveilla

Rakastin kerran

tunsin tänään unohduksen

yritin palauttaa kasvojesi ääriviivat 

sellaisena kuin minä ne näin

en erottanut sinua enää

astelin kaupungin laitaa

tunsin unohduksen voimakkaammin

kiihdytin askeleitani 

halusin juosta sinut kiinni

kuvasi takaisin silmieni taakse

en halunnut unohtaa

koska sinun kuvasi 

piti minun maailmani koossa

silmät ummessa muistelin sinua 

keskellä Aleksanterinkatua

näin vain tyhjyyttä

ääriviivojesi muotoista

She said her name was sky blue

if you take me away

I'm yours to keep

you can have all my words

all my smiles

all my stories at 3 am

I swear I'd be better 

better than how life has treated you before

beautiful,

I don't know you
but I'd like to

Kunnes vähä vähältä, me hiivumme

vuosia sitten

askel sylistä kulman taakse

kolmen sekunnin mittainen

"kaipaan sinua jo nyt"

nykyisin

sattumalta samassa huoneessa

edes katseet eivät kohtaa

en tunne sinua enää

hiipuminen on hidas kuolema

haaleaa vettä lätäköissä

20 ja puoli

vuosi 2058

muistan lumeen piirtyvät varjot ja vaniljatytön

harmaat seinät ja valtamerisilmäisen pojan

muistan maailman sarjana kuvia 

yksinäisyys Vaasankadulla

kahviaddiktio ja krooninen haavejatkumo

räjähtävä rakkaus ja vuosien itku

selittämätön onni sunnuntaisin

pulppuava nauru ystävien huulilla

sanaton suru kirjoituspöydän laatikossa

 vaarallinen meri ja myrskytuuli

hymykuopat ja ryppyiset sormenpäät

muistan maailman sarjana kuvia 

20 ja puoli

Rakkaudelle

kerroit kerran 

että aineet vaihtavat koskiessaan atomeja 

muuttuvat toistensa kuviksi

kuten merimiehet ja aallot heidän kasvoillaan

koko elämänsä yhdessä pysyneet vanhukset

sinä ja minä

meistä ei tullut toistemme kuvia

tosin en ole luopunut toivosta

että jonakin näistä päivistä

minä tahansa päivänä

sinä tulisit takaisin

ja kertoisit minulle ikuisuudesta

"Näin me marssimme arktiseen limboon"

pitelen mukia kaksin käsin

silti läikytän kahvia paidalle

katselen tutkivasti silmiesi sävyä

hymyilevien huuliesi kaartuvaa linjaa

tänään sinä kerrot unelmista

ja suloisesta kassaneidistä

elehdit käsin ja seilaat jalalta toiselle

et osaa pysyä paikallasi kun puhut

taistelen vastaan halua 

koskettaa sinua

on niin kovin surullista 

että tässä elämässä

en ole sinun

vaikka täytyy sanoa

että olisimme täydellisiä

rakas

en ehkä tässä elämässä

etsi minut seuraavassa

maailman kaunein mies

ps. Samuli Putron uusin, Tavalliset hautajaiset..... erittäin hyvä. ellei täydellinen.