Yksinkertaista

ei minussa ole sanoja

sinä veit ne kaikki

mikä siinä on 

että nään varjosi joka tien päässä

hengitys katkoilee ja sydän jäi matkalle

                                    mikä siinä on

koko asetelma on rumuutta tulvillaan

en koskaan halunnut kuulua kellekkään

                                    en koskaan 

sinä tuhosit minut

Koska tiedän sinun uskovan ikuisuuksiin

totuuden nimissä on myönnettävä

että tekisin vuoksesi paljon

en ole koskaan kertonut

 mutta jos jonain aamuna heräät 

valtavaan haluun katsella avaruutta

minä rakennan raketin ja vien sinut sinne

lupaan

ja jos maailma jonain päivänä 

tuntuu vihaavan sinua koko voimallaan

muista että minä rakastan sinua sitäkin enemmän

The sailor's heart

she has a thing for danger

she's fearless

crossing horizons with eyes closed

I swear she's a Siren

dragging me closer 

away to the sea

singing me things
I can't put into words

swimming in the deepest sea
with every breath I can feel her
she's sending shivers
whispering my name

echoes fill me
forgot who I used to be

she's going to eat me alive

Piirsin sinut muistiini

täytä pettymysteni juonteet

hio ihostani silkkiä

hävitä kartta kasvoiltani

haluan hätkähdyttää

tee äänestäni matala

kohtalokas sointi

haluan kylmiä väreitä

tee silmistäni pohjattomat

haluan nähdä syvälle

haluan nähdä sieluun saakka

sulje mieleni pimeät huoneet

haluan rakastaa

estottomasti

tapa minusta pelko

Merci beaucoup

tätä blogia on nyt katottu yli 100 000 kertaa, mikä on mulle ihan huikea määrä. vaikka tätä ihan omasta ilostani kirjoitan ilman sen kummempia kunnianhimoja niin on ollu mukava huomata että mun jutuista pidetään ja ne puhuttelee joitakuita. yllättävän moni teistä on pysynyt messissä vaikka postaustahti on mitätön ja sisältö rajauttuu oikeastaan runoihin ja tekstihommeleihin mihin puran muistoja ja sekaista mieltäni. 

mulle on aina ollut tärkeintä vaan saada kirjoittaa, just noita runoja tai mitä vaan, ja aina kun saan kommenttia että nyt osui ja upposi tai että ne jotenkin auttoi teitä järjestelemään teidän aatoksia ja tuntemuksia niin tuun kovin onnelliseksi. oon miettinyt tän blogin lopettamista paljon koska kirjoitan tänne tosi henkilökohtasista tunteista ja jutuista, mutta te ootte antanu mulle ehkä jonkinnäköistä rohkeutta jatkaa. en voi sanoa että välttämättä hakisin tällä blogilla mitään, haluan vaan kertoa juttuja. ilmaista itteäni. ja te lukijat ootte tehny siitä erityisen mukavaa. 

kiitos ♥

J'ai besoin d'aller

sunnuntai paikoillaan

vaikka pelkään paljon

jatkuvasti ja huolellisesti

olen ollut omituisen tyyni

ilmassa on dramaattista hiljaisuutta

hidastettu hetki elokuvissa ennen kuolemaa

katselen itseäni peileistä 

kuvittelen esittäväni osaa

tässä näytelmässä minä pukeudun mustaan

saalistan unelmia varastoon

murskatakseni ne myöhemmin

nyt vietän aikaani lattialla

makaan ajatuksia kokoon

on saatava selvää

kirjoitan ilmaan

mihin merkitykset katosivat?

Piiloudun katseittenne varjoon

                                                  haluaisin uskaltaa hymyillä tuntemattomille

vastapäätä istuva nainen, hymykuopat;

meistä voisi tulla ylimmät ystävät

jakaisimme naurua 

pikkutunneille saakka

nuori poika puistossa, viiden vanha, kuraa polvissa;

voisin kertoa sinulle elämän kavalista käänteistä

sydänsuruista ja indentiteettikriiseistä

 sinä vuorostasi syistä pysyä elossa

koditon vanhus, surua katseessa kaupan kulmalla;

voisimme pelata korttia keskiviikkoisin

sateella istuisin kanssasi 

monta tuntia

niin

hymyily voi johtaa

mitä onnellisimpiin sattumiin

uskalla uskalla uskalla