i don't know if you ever realized
but i loved your cold fingertips on my skin
i loved the face you made when you lost your nerves with me
i loved when you got excited or angry enough you changed the language you spoke
i loved the way you held my hand on our nightly walks back home
i loved how you always fell asleep before me and if i moved even a bit you held me a little tighter
and how during the nights you let me go but when the sun came up you held me close again
i loved your honesty and the look in your eyes when you told me things you knew were going to hurt
i loved your rhythm and the way you clapped your hands to your favorite song even if you were driving
i loved your passion and your voice when you whispered in my ear to fuck you a little harder
i loved your stupid jokes and the way you made your face look to make me laugh
but i loved you even when there was nothing to love
i loved you the times you teared me apart
i kept on
loving
loving 'till i was no more
I COULD ROCK YOUR FUCKING WORLD
by Emi
Sivun näyttöjä yhteensä
keskiviikko 13. tammikuuta 2016
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
00500
juhlat
ihmisiä lattioilla
pöytien päällä
sängyllä
ihmisiä enemmän kuin ehdin kirkkain silmin havaita
ylpeitä naisia toisiinsa kietoutuneina
tummaa huulipunaa
minunkin ylläni
ilmassa kaikuu
itsevarma röyhkeä elämä
minä istun tämän kaiken keskellä
istun hiljaa kuin aave ja
koitan sopeutua
silmät auki pakottaen yritän nähdä itseni
näissä ihmisissä
ja niin kuitenkin
huoneen toisessa päässä
tavoitan katseeni peilistä
tuntuu kuin olisin yksin aina
silloinkin kun ei ole tilaa liikkua
tai hengittää
iho vasten vieraita ihoja
tuttuja ihoja
rakkaita ihoja
minussa on pakko olla jokin
vikana
tosin
tietyllä tapaa rakastan
kertoa itselleni kuinka selvitä kaikesta
samalla kun itken etten todella koskaan ikinä
tulisi selviämään
kuinka kuiskin itselleni kotikadulla
että vielä vähän
enää vähän
mutta täällä on tyhjää
niin hirvittävän
tyhjää
etten edes minä minuuteni kanssa
mahdu sitä kaikkea tilaa täyttämään
ja tälläisina hetkinä
juhlissa
kuten näissä
tummahuulisten naisten seassa
minä toivon että osaisin
vain upota
ihmisiä lattioilla
pöytien päällä
sängyllä
ihmisiä enemmän kuin ehdin kirkkain silmin havaita
ylpeitä naisia toisiinsa kietoutuneina
tummaa huulipunaa
minunkin ylläni
ilmassa kaikuu
itsevarma röyhkeä elämä
minä istun tämän kaiken keskellä
istun hiljaa kuin aave ja
koitan sopeutua
silmät auki pakottaen yritän nähdä itseni
näissä ihmisissä
ja niin kuitenkin
huoneen toisessa päässä
tavoitan katseeni peilistä
tuntuu kuin olisin yksin aina
silloinkin kun ei ole tilaa liikkua
tai hengittää
iho vasten vieraita ihoja
tuttuja ihoja
rakkaita ihoja
minussa on pakko olla jokin
vikana
tosin
tietyllä tapaa rakastan
kertoa itselleni kuinka selvitä kaikesta
samalla kun itken etten todella koskaan ikinä
tulisi selviämään
kuinka kuiskin itselleni kotikadulla
että vielä vähän
enää vähän
mutta täällä on tyhjää
niin hirvittävän
tyhjää
etten edes minä minuuteni kanssa
mahdu sitä kaikkea tilaa täyttämään
ja tälläisina hetkinä
juhlissa
kuten näissä
tummahuulisten naisten seassa
minä toivon että osaisin
vain upota
maanantai 12. lokakuuta 2015
October
it's getting colder
the air i exhale comes out in fumes
and i wonder if you've ever felt this cold in your life
i'm pretty sure you could never live here
this grayness would suck the life out of you
i'm telling you love
these skies would only bring you down
i light up a cigarette
i promised you i'd stop and one day i will
it's not today
i've felt like this forever but the words do not let me
catch them
it has everything to do with you and at the same time
you mean nothing here
Helsinki has its own mind
and it's forgetting where it used to be
and laugh
and love
and somehow i feel so at peace in this madness
i can close my eyes in the middle of sea of fallen alcoholics
i can breathe in and out and still exist
and that's a lot more than what i used to feel
when i was in love
with you
but somedays i still wonder
if i'll ever see you again
if i'll ever feel like home the way i did
with you
or if i'll stay lost
forever
under my gray skies
in the city of
blessed
forgetful minds
torstai 23. heinäkuuta 2015
Se mitä on ollut
hän
pienempi kuin sello selässään
seisoo vieressäni pellon laidalla
suu ohuena viivana
kapea hiljaisuus
pilvistä ja selittämätön harmaus
menneiden kuukausien paino jää ilmaan
raskaana
minä peityn
häneen
toivoen että
kuolema halaisi pehmeämmin
vuosia sen jälkeen
olen päättänyt saada
häikäilemättömästi flirttailen kyynerpäät ruvella silmät aavistuksen liian avoina
minä puhun enemmän kuin yleensä ja hän ei ymmärrä
kuin ainoastaan sanat jotka lausun hitaasti ja toistaen
qué coincidencia hän sanoo ja minä todella yhdyn
mikä yhteensattuma
hän ja minä
yhdessä sattuisimme
niin helvetin kovaa
puoli vuotta eteenpäin
päivän piti olla suuri
minun piti kertoa jotain tärkeää
hänen oli tarkoitus hymyillä ja sanoa samoin
meidän oli tarkoitus
maata hetki toisissamme
ja jälkeenpäin kerätä
sileäpintaisia kiviä
meren äärellä
todellisuudessa
päivä on pieni ja sateinen
hän kävelee minua vastaan
säteilevänä ruman sateenvarjonsa alla
minä ripset liimautuneina yhteen en tunne itsessäni enää
yhtäkään kuivaa
kohtaa
sukkahousut märkinä suomuina ihollani
minä seuraan häntä sisään
päivä on pieni ja hän tunnustaa
ettei rakasta
minä silmät kovana valehtelen
ettenkö muka olisi juuri tullut kertomaan
päinvastaista
hän ärsyttävään tapaansa alentaa ääntänsä
puhuu kuin koiransa menettäneelle 12-vuotiaalle
kahvi maistuu kuolemalta
muistelen harmaata päivää pellolla
ja toivon hengittäväni vielä huomennakin
kahvilan tuoliin
jäävät sateiset ääriviivani
vuosi myöhemmin
herään yöhön
käteni pieniluisen naisen ympärillä
huuleni liimautuneina hänen hiuksiinsa
soittolista on jäänyt elämään
huoneessa kaikuu menneiden vuosien
lukemattomien murheellisten uskottu
kehtolaulu
toistan sanoja pimeässä
hän ei herää ja tiedän
ettei minua tuntisi tässä tilassa yksikään
itseni mukaanlukien
kaksi viikkoa myöhemmin
lennän menneen rakkauteni luokse
minä kerron hänelle kaikuvista huoneista
helsingistä ja jatkuvista taisteluista
illalla hän suutelee minua pitkään valuvan veden alla
tavalla
johon muut eivät ole pystyneet
kolme päivää myöhemmin
tuijotan itseäni lentokentän vessan kellertävässä valossa
on oltava muutakin kuin nämä
toivottomat
kuljetan sormenpäitäni pitkin
äkisti vanhenneita kasvojani
rakasta
rakasta
rakasta
pienempi kuin sello selässään
seisoo vieressäni pellon laidalla
suu ohuena viivana
kapea hiljaisuus
pilvistä ja selittämätön harmaus
menneiden kuukausien paino jää ilmaan
raskaana
minä peityn
häneen
toivoen että
kuolema halaisi pehmeämmin
vuosia sen jälkeen
olen päättänyt saada
häikäilemättömästi flirttailen kyynerpäät ruvella silmät aavistuksen liian avoina
minä puhun enemmän kuin yleensä ja hän ei ymmärrä
kuin ainoastaan sanat jotka lausun hitaasti ja toistaen
qué coincidencia hän sanoo ja minä todella yhdyn
mikä yhteensattuma
hän ja minä
yhdessä sattuisimme
niin helvetin kovaa
puoli vuotta eteenpäin
päivän piti olla suuri
minun piti kertoa jotain tärkeää
hänen oli tarkoitus hymyillä ja sanoa samoin
meidän oli tarkoitus
maata hetki toisissamme
ja jälkeenpäin kerätä
sileäpintaisia kiviä
meren äärellä
todellisuudessa
päivä on pieni ja sateinen
hän kävelee minua vastaan
säteilevänä ruman sateenvarjonsa alla
minä ripset liimautuneina yhteen en tunne itsessäni enää
yhtäkään kuivaa
kohtaa
sukkahousut märkinä suomuina ihollani
minä seuraan häntä sisään
päivä on pieni ja hän tunnustaa
ettei rakasta
minä silmät kovana valehtelen
ettenkö muka olisi juuri tullut kertomaan
päinvastaista
hän ärsyttävään tapaansa alentaa ääntänsä
puhuu kuin koiransa menettäneelle 12-vuotiaalle
kahvi maistuu kuolemalta
muistelen harmaata päivää pellolla
ja toivon hengittäväni vielä huomennakin
kahvilan tuoliin
jäävät sateiset ääriviivani
vuosi myöhemmin
herään yöhön
käteni pieniluisen naisen ympärillä
huuleni liimautuneina hänen hiuksiinsa
soittolista on jäänyt elämään
huoneessa kaikuu menneiden vuosien
lukemattomien murheellisten uskottu
kehtolaulu
toistan sanoja pimeässä
hän ei herää ja tiedän
ettei minua tuntisi tässä tilassa yksikään
itseni mukaanlukien
kaksi viikkoa myöhemmin
lennän menneen rakkauteni luokse
minä kerron hänelle kaikuvista huoneista
helsingistä ja jatkuvista taisteluista
illalla hän suutelee minua pitkään valuvan veden alla
tavalla
johon muut eivät ole pystyneet
kolme päivää myöhemmin
tuijotan itseäni lentokentän vessan kellertävässä valossa
on oltava muutakin kuin nämä
toivottomat
kuljetan sormenpäitäni pitkin
äkisti vanhenneita kasvojani
rakasta
rakasta
rakasta
perjantai 20. maaliskuuta 2015
Kuolio
Ja sinä hetkenä hän ymmärsi
Kaikki niin arvokas ja tärkeä
Ainutlaatuinen
Katoaisi pölyksi lipastojen päälle
Hän maatuisi kuten kaikki muukin
Tulisi aika
Jossa häntä ei tuntisi kukaan
Jossa kukaan ei tunnustelisi karhein peukaloin
Hänen avonaisia huuliaan viileissä huoneissa
Tulisi aika jossa ei olisi tilaa hänen
Kiireettömille aamuilleen
Muotilehtien horoskoopien ja pehmenneiden avokadojen suomille hymyille
Tulisi lopullinen loputon
Ja hän ymmärsi viimein
Loputon
Loput on
Lopulta vain
Loppuja
maanantai 15. joulukuuta 2014
Burn with me
We lie on the beach
Just the two of us
She holds my hand gently and I drown myself into the sound of the waves
She says we are bittersweet and I know exactly what she means
She is the sun guiding me through the darkest nights
For her I am the dark nights
What I seek can be found in her
She is melting my ice-cold core
But my nights keep stealing her light
And I know I should let her go
So she could shine like she was meant to
I listen to the waves
I know I will miss her when it's all said and done
But right now I'm still holding her hand
And she is so beautiful
She keeps looking straight at me
Love, I am nothing but heat
Burn with me
torstai 11. joulukuuta 2014
So maybe I could get some sleep tonight
The biggest challenge is to behave
Through-out the day I use a massive amount of willpower to control my need to write down everything and send it to you on the chat I've learnt to hate
And by everything I really mean everything
And by that I mean it won't be pretty
Even though the ugly truth has never been a problem to you
I feel like I have been running enough
I have made this mistake before and I'm planning not to repeat it
She took everything what was left of my self-respect and when I really start to think about it
That might have been the reason for fucking this up
For fucking everything up
Well I've got to hand it to myself
I have made some progress
'Cause this time I know that you are not for me
You are not bringing out the best of me
And you certainly are not making me feel special
I know that and I have come in terms with that
But you see
The real problem is that I
Desperately
Need you to love me
Even though we are not meant for that
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)